4.10. Ensimmäinen leikkaukseni ikinä eli Kilpirauhasen osapoistoleikkaus.
Minulta poistettaisiin oikeanpuolimmainen kilpirauhanen toksisen struumakyhmyn takia. Vasen jätettäisiin, koska se toimi moitteettomasti ja normaalisti.
Viikon alussa jo alkoi jännittämään, mutta samalla odotin leikkausta, kohta liikatoiminnan oireet tulisi helpottamaan. Tunteet nousi, pintaan vielä torstaina ja pelkäsin eniten leikkauksen jälkeistä olotilaa. Torstai-Perjantai yönä minulla oli onneksi kaveri yötä, niin sekin rauhoitti mieltä, kun sai keskustella.
Nukuin yllättävän hyvin ja rauhallisesti. Perjantai- aamuna sairaalan pihassa jossa leikkaus tehtäisiin, tuntui että minulta poistettaisiin hammas. Mulle oli laskeutunu asian suhteen rauha.Ärsyttävintähän oki, et en saanu syyä mitään aamupalalla sain juua vaan lasin vettä.
 |
| Osastolla leikkauspäivänä leikkauksen jälkeen |
Leikkaussalista en muista kunnolla mitään. Muistan kuinka hoitajat kävivät vuorotellen esittelemässä itsensä, mutta enhän minä heidän nimiään muista. He laittoivat verenpainelaitteiston oikeaan olkavarteen ja piikin suoneen, kohdasta mistä otetaan yleensä verikoe. Olin sanonut, että älkää laittako kämmenselkään tippaa,koska ette löydä suonta. (Itse asiassa Kämmenselkään oli laitettu kanyyli, ja huomasin sen kun olin herännyt)
Hengittelin siinä happimaskia, tunsin vasemmasta käsivarresta nousevan rintaan kohden ja sitten
valot sammui...
zzzzzzz (Leikkaus käynnissä)
Minut oli tuotu heräämöön 15.00 jälkeen. Leikkaus oli kuulemma onnistunut. Tosin enhän minä sitä vielä tiennyt.
Kuvittelin, että Herrämö on kuin suljettu tila, josta tarkkailtaisiin sinua lasi-ikkunoiden takaa olevilta näyttöpäätteiltä. Ei se ollu semmonen, vaan osasto. Avara vuodeosasto. Yllätyin 100 %.
17.00-18.00 ajoilta on kunnon muistikuvat ja olin kuulemma 16.00 jälkeen jo kysellyt, koska pääsisin osastolle.
Klo 18.00 pääsin osastolle, jossa minua odotti 3 vierasta*. Tuttujen kasvojen näkeminen piristi.
Nukuin neljän hengen huoneessa, mistä olin selkesästi nuorin. XD
Oli myös hyvin yllättävää, että ääni ei ollut käheänä leikkauksen jälkeen ja pystyin puhumaan normaalisti. Haavaa turvotti ja sain syödä jäätelöä, mikä helpotti.
Nyt 6 pv myöhemmin, voin sanoo et haav on lähteny hitaasti mutta varmasti paranemaan. Siinä on sulavat ompeleet,niin ei tarvitse niitä käydä poistamassa. Olo on ihan ok. Nyt oon vaan kiitollinen, et tästä vaan olo kohenee.
Erityiskiitokset voisin omistaa Jumalalle leikkauksen onnistumisesta ja ihmisistä, jotka olivat (ja ovat edelleen ) tukenani. Ootte rakkaita!! <3
*Jotenkin näin jälkikäteen vetää sanattomaksi, aatella, kun yllä mainitut 3 vierasta tsemppas ja tuki mua ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen, ni ei voi kuin olla kiitollinen, et mulla on tommosia ihmisiä ympärillä. <3 <3
Xoxo & Bless you
Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti