KeKe- kuulumisia

En ole taas vähään aikaan kirjoittanut tänne, rehellisesti sanottuna olen laiminlyönyt
tätä blogin päivittämistä jättämällä sen sivummalle.. Pahoittelut..

Nyt on joulupäivä (25.12.) ja kun kävin pihalla
valkeajoulu -fiilis katosi sen sileän tien. Tuli sittenkin masentava musta joulu.

Minusta on surullisempaa ehkä se  että
jos ilmastomuutosten takia koko talvi tulee  olemaan leuto. Ei puhettakaan mistään -30 c asteen pakkasista.Pakkaset ja lumi on mielestäni osa Pohjois - Suomen talvea. Mutta kun katsoo
ulos niin miettii että "mitä ihmettä".
Toivoa sopii että tämä talvi ei ole vielä menetetty.

Mutta kerronpa positiivisiakin asioita :) Koska tykkään poltella kynttilöitä, olen laittanut sivummalle tuikkujen kuoret. Keräily on vasta niin alussa, siksi niitä on niin vähän. (Kuva alla) Ekokymppi järjestää vuosittain Kainuun peruskouluille keräilykampanjan, joissa oppilasryhmät keräävät tuikunkuoria. Kolme parasta eniten kerännyttä ryhmää saa rahapalkinnon. Ja minä kerrän jemmaan näitä oppilaita varten.

Minusta tälläinen toiminta on ihailtavaa. Se kannustaa nuorempiakin kierrättämään. Mutta ehkä rahapalkinnon saaminen taitaa olla kuitenkin se isoin motivaattori ;)

Kun vanha tavara saa uuden merkityksen...

Halusin laittaa tähän Blogijulkaisuun Minun ja aviomieheni
tekemiä  "askarteluja" jotka ovat saaneet uuden elämän
eri muodossa tai uudistuneet muuten. Ja yritän kertoa lyhyesti :D

Ensimmäisessä kuvassa (vas.) on rannekoru, johon tuunasin parittoman
korviksen rannekorun osaksi :)



Tässä kuvassa (oik.) on tietokonetuolimme jonka aviomieheni
päällysti uudestaan vanhalla peitolla.
Ja näin Peittokin saa uuden merkityksen
nojatuolin verhoiluna :)

Tässä kuvassa (vas.) on rannekoru, joka on tehty ........
korvarenkaista ja mahd. kaulakorun koruosasta. :)
Mietin että mitä vois tehdä korvarenkaista kun niitä on
myös kerääntyny. Ja ladoin niitä yhteen ja puristin pihdeillä
kiinni :)  Mutta lopputulos ei loppujen lopuksi ole niin perfect :(
Eli saattaa muuntua esim. käsilaukkuun avaimenperäksi

 Seuraavassa kuvassa (kuva oik.) Käyttämättömät korvikset sai uuden elämän avaimenperänä. Poistin koukut, lisäsin ketjua näön vuoksi ja laitoin avaimenperärenkaaseen kiinni :)

Tässä on kanssa sama juttu; Porkkanakorvikset
muuntautui avaimenperäksi tosin  varustettuna erilaisella  avaimenperärenkaalla :)

Tässä on esimerkkejä, (joita, mahd tulee lisää :)
jotka ovat saaneet uuden elämän eri tarkoitus muodossa :) 

Kasvisruoka(-ko) pahaa?

Kestävä Kehitys - kampanjan
innoittamana olen vähentänyt
punaisen lihan syöntiä. Koulussa olen syönyt toistaiseksi kasvisruokaa. Ei se todellakaan pahaa ole. Minusta se on yhtä ravitsevaa kuin esim. peruskaalilaatikko. (huono esimerkki: Minä EN edes pidä kaalilaatikosta)

Oikeastaan kaikki ruoka on hyvää..
Mutta sekin on asennekysymys; toiset on kaikkiruokaisempia, toiset rantturuokaisempia (kuten minäkin x)

En tiedä onko se ylläri että itse olen henkilökohtaisesti ranttu ruokainen, mutta ehkä se johtuu
siitä että en ole vielä tähänkään päivään mennessä oppinut syömään kaaliruokia ja maksalaatikkoa.

Silloin kun asuin vielä kotona, siellä ei olisi mitenkään ollut mahdollista edes vähentää
lihan syöntiä. Synnyinkodissa ruoan peruspilarit oli Peruna ja Liha.

Mutta tosiaan ei kannata heti tyrmätä ajatusta Kasvisruoasta.. Se voi olla sinunkin
suuhusi sopiva makuelämys että et uskokaan ;)
Halusin lähteä kokeilemaan tätä kasvisruokailua Kestävän Kehityksen ja
terveellisyyden innoittamana. Ja näkkee samalla onko mittää terveydellisiä vaikutuksia
:)

Pohdiskelua Kestävästä Kehityksestä

Meillä on Suomessa kaunis luonto..
Mutta onko se enää kaunis kun sinne nakataan kaiken maailman roskat ja muut saasteet. Ei. Koska ne ei kuulu sinne. Meidän Suomalaisten mielestäni täytyy vaalia kauniita maisemia. Jotta meillä olisi jotain muutakin
annettavaa jälkipolvillekin kuin uudistuva teknologia.

Mutta surullisinta tässä on se että kaikkia ei kiinnosta koko kierrätys.
IHAN SAMA - asenne päällä 24/7.

Minä en voi muuttaa ihmisten asenteita enkä maailman kuvaa, mutta voin itse ehkä innostaa jotakin mitä on kestävä kehitys. Se ei ole ainoastaan kierrätystä vaan se on myös mielestäni sitä
että tehdään vanhasta jotain uutta..

Itse olen taikonut vanhasta valokuvakehyksestä korvakorutaulun (kuva alempana).
Ja esim vanhoista farkuista saa tyynyjä ja vaikka mitä.. vain luovuus on rajana.

Tähän Blogiin tulen kertomaan laittamaan kuvia tekemistäni töistä ja miten itsellä Kestävä Kehitys onnistuu.
Tämä minun KeKe aika on 1.4.2016 saakka mutta saattaa saada lisää tuulta siipiinsä jos oikein innostun :)

Nyt ei voi muuta kuin raivata aikaa kalenterista
askartelulle ;)

Ite tehtyä :)

Minusta on mukavaa tehdä käsin omaski iloksi juttuja. Vaikka kaikki työt ei välttämättä pääty omaan käyttöön. Mutta itsetehdyssä työssä on se hyvä puoli, että sinä olet se joka päättää värit ja materiaalit ja lopputuloksen.

Ohessa kuvia mitä olen esim tehnyt:

Piti keksiä jotakin että, erottaa omat hanskat aviomeihen hansikista,siispä ompelin omiin napit :)

Timanttiosa syntyi hamahelmistä ja lisäsin  lenkin ketjua varten ..

Nämä sain Roskalavakainuun kautta, niitä oli just
sopivasti pari. Lisäsin koukut ja korvikset on valmiit.

Korvakorkuista ystäväriipukset




Itse tykkään kun ehdin tehdä juttuja... Aika paljon koruja purettavaksi olen saanut
ryhmistä joissa annetaan pois turhaa tavaraa... Ite olen vain purkanut ne. Esim. yläpuolella
olevat rakastavaiset korvikset on tehty kokonaan ilmaisbudjetilla. Eli jos
tykkäät näpertää, älä kiellä sitä iloa itseltäsi ja mee ja ala näpertelemään/askartelemaan ;)

Nimittäin on sallittua olla luova ;)

Elämä lehmien kanssa...

En todellakaan ole paljasjalkainen Kajaanilainen tai kaupunkilainen. Voin rehellisesti sanoa että olen maajussin tytär. Synnyinkodissani Ristijärvellä on lypsykarjatila, jossa on n.22-23 lypsylehmää.

 Hassua on ehkä se että kun näki pienenä tyttönä, kun  lehmä/lehmiä laitettiin teurasautoon. Niin minä itkin ja sanoin Hyvästi X. Kun se saattoi olla se lempilehmä. Mutta elämähän jatkuu, olen seurannut sivusta poi´ntaa ja päässyt avustamaan myös.Kun Lehmä on poikinut (= synnyttänyt), sille tarjotaan lämmintä vettä,  ja se nousee useimmiten omaan tahtiinsa ylös. Lämmin vesi on tavallaan energiajuoma niille. Vasikat nimetään joka vuosi tietyllä kirjaimella alkavalla nimellä, Tämä vuosi on M-vuosi. Eli kaikki syntyneet vasikaat nimetään M-kirjaimella alkavalla nimellä.

Pittää puhutella!

Lehmät on siitä mukavia että niille voi kertoa ihan mitä vaan ja ne ei virka mittään.. Porukoitten vasikat, varsinkin isommat sattuu olemaan vielä sellasia että niitä täytyy puhutella ja ne saattaa pussailla naamaa :D
Ei ihan miellyttävän tuntunen pusu, lehmillä on aikas karhee kieli.

Vuosikas ikäsiä hiehoja syömässä.. 

Lehmät syö paljon, 4 x päivässä ne saa väkirehua.
Ne on vähän kuin muroja muttei kuitenkaan. Ollaan itekin niitä pistetty suuhun :D Lehmille määritellään väkirehumäärä maitomäärän mukaan. Ja maitomäärä mitataan kerran kuussa mittalypsyn avulla.

Varovainen pitää ehdottomasti olla lehmien kanssa, aina. Lähestyä rauhallisesti ja käyttää turvakärjellä varustettuja kumppareita ja sopivaa suojavaatetusta.Ne jostain kumman syystä silti älyää että polkaisu turvankärjen   viereen saa enempi vahinkoa kuin turvakärjen päälle... :D

Minuuttinovelli: Rakkautta ja Taistelua

Sinä ja minä kävelimme kaupungilla yön pimeinä tunteina. Olimme käyneet katsomassa elokuvan, nyt olimme kävelemässä kotiin. Kaikki oli täydellistä, kunnes minun ympärilleni kietoutui näkymätön verho, Kylmyys.

  Kaikki tapahtui kuin salama kirkkaana taivaalta. Vielä äsken pystyin kunnolla kävelemään, mutta Kylmyys halvaannutti minut täysin. Sinä olit hädissäsi et tiennyt mikä minuun meni. Otit minut syliisi kantaaksesi minua ja laitoit minut vielä lämpimän takkisi sisälle. Yritit pitää minua lämpimänä ja rauhoitella että kaikki on hyvin.

 Minun oli niin kylmä että se ihan sattui, kasvoni varmaan sinersivätkin jo.  Pysähdyit ja katsoit minun sinisiä silmiäni ja suutelit. Suutelit kuin Prinssi Prinsessaansa. Suutelit pyytääksesi etten jättäisi sinua.

 Kylmyys oli minun kohdalla voimakastahtoinen, se olisi halunnut viedä minut lopullisesti mukanaan. Mutta minä rupesin taistelemaan kylmyyttä
vastaan sinun takiasi. Suljin silmäni ja hoin mielessäni " Minä tahdon elää" -lausetta ja ajattelin suudelmaasi. Ajattelin lämpöäsi ja tietenkin sinua. 

Pian minun läpi meni nopea lämpöaalto, avasin silmäni ja suutelin sinua. Vastasit siihen.
Se oli kiitos-suudelma paelastajalleni. Ilman sinua en olisi tässä.