Elämä lehmien kanssa...

En todellakaan ole paljasjalkainen Kajaanilainen tai kaupunkilainen. Voin rehellisesti sanoa että olen maajussin tytär. Synnyinkodissani Ristijärvellä on lypsykarjatila, jossa on n.22-23 lypsylehmää.

 Hassua on ehkä se että kun näki pienenä tyttönä, kun  lehmä/lehmiä laitettiin teurasautoon. Niin minä itkin ja sanoin Hyvästi X. Kun se saattoi olla se lempilehmä. Mutta elämähän jatkuu, olen seurannut sivusta poi´ntaa ja päässyt avustamaan myös.Kun Lehmä on poikinut (= synnyttänyt), sille tarjotaan lämmintä vettä,  ja se nousee useimmiten omaan tahtiinsa ylös. Lämmin vesi on tavallaan energiajuoma niille. Vasikat nimetään joka vuosi tietyllä kirjaimella alkavalla nimellä, Tämä vuosi on M-vuosi. Eli kaikki syntyneet vasikaat nimetään M-kirjaimella alkavalla nimellä.

Pittää puhutella!

Lehmät on siitä mukavia että niille voi kertoa ihan mitä vaan ja ne ei virka mittään.. Porukoitten vasikat, varsinkin isommat sattuu olemaan vielä sellasia että niitä täytyy puhutella ja ne saattaa pussailla naamaa :D
Ei ihan miellyttävän tuntunen pusu, lehmillä on aikas karhee kieli.

Vuosikas ikäsiä hiehoja syömässä.. 

Lehmät syö paljon, 4 x päivässä ne saa väkirehua.
Ne on vähän kuin muroja muttei kuitenkaan. Ollaan itekin niitä pistetty suuhun :D Lehmille määritellään väkirehumäärä maitomäärän mukaan. Ja maitomäärä mitataan kerran kuussa mittalypsyn avulla.

Varovainen pitää ehdottomasti olla lehmien kanssa, aina. Lähestyä rauhallisesti ja käyttää turvakärjellä varustettuja kumppareita ja sopivaa suojavaatetusta.Ne jostain kumman syystä silti älyää että polkaisu turvankärjen   viereen saa enempi vahinkoa kuin turvakärjen päälle... :D