Ite tehtyä :)

Minusta on mukavaa tehdä käsin omaski iloksi juttuja. Vaikka kaikki työt ei välttämättä pääty omaan käyttöön. Mutta itsetehdyssä työssä on se hyvä puoli, että sinä olet se joka päättää värit ja materiaalit ja lopputuloksen.

Ohessa kuvia mitä olen esim tehnyt:

Piti keksiä jotakin että, erottaa omat hanskat aviomeihen hansikista,siispä ompelin omiin napit :)

Timanttiosa syntyi hamahelmistä ja lisäsin  lenkin ketjua varten ..

Nämä sain Roskalavakainuun kautta, niitä oli just
sopivasti pari. Lisäsin koukut ja korvikset on valmiit.

Korvakorkuista ystäväriipukset




Itse tykkään kun ehdin tehdä juttuja... Aika paljon koruja purettavaksi olen saanut
ryhmistä joissa annetaan pois turhaa tavaraa... Ite olen vain purkanut ne. Esim. yläpuolella
olevat rakastavaiset korvikset on tehty kokonaan ilmaisbudjetilla. Eli jos
tykkäät näpertää, älä kiellä sitä iloa itseltäsi ja mee ja ala näpertelemään/askartelemaan ;)

Nimittäin on sallittua olla luova ;)

Elämä lehmien kanssa...

En todellakaan ole paljasjalkainen Kajaanilainen tai kaupunkilainen. Voin rehellisesti sanoa että olen maajussin tytär. Synnyinkodissani Ristijärvellä on lypsykarjatila, jossa on n.22-23 lypsylehmää.

 Hassua on ehkä se että kun näki pienenä tyttönä, kun  lehmä/lehmiä laitettiin teurasautoon. Niin minä itkin ja sanoin Hyvästi X. Kun se saattoi olla se lempilehmä. Mutta elämähän jatkuu, olen seurannut sivusta poi´ntaa ja päässyt avustamaan myös.Kun Lehmä on poikinut (= synnyttänyt), sille tarjotaan lämmintä vettä,  ja se nousee useimmiten omaan tahtiinsa ylös. Lämmin vesi on tavallaan energiajuoma niille. Vasikat nimetään joka vuosi tietyllä kirjaimella alkavalla nimellä, Tämä vuosi on M-vuosi. Eli kaikki syntyneet vasikaat nimetään M-kirjaimella alkavalla nimellä.

Pittää puhutella!

Lehmät on siitä mukavia että niille voi kertoa ihan mitä vaan ja ne ei virka mittään.. Porukoitten vasikat, varsinkin isommat sattuu olemaan vielä sellasia että niitä täytyy puhutella ja ne saattaa pussailla naamaa :D
Ei ihan miellyttävän tuntunen pusu, lehmillä on aikas karhee kieli.

Vuosikas ikäsiä hiehoja syömässä.. 

Lehmät syö paljon, 4 x päivässä ne saa väkirehua.
Ne on vähän kuin muroja muttei kuitenkaan. Ollaan itekin niitä pistetty suuhun :D Lehmille määritellään väkirehumäärä maitomäärän mukaan. Ja maitomäärä mitataan kerran kuussa mittalypsyn avulla.

Varovainen pitää ehdottomasti olla lehmien kanssa, aina. Lähestyä rauhallisesti ja käyttää turvakärjellä varustettuja kumppareita ja sopivaa suojavaatetusta.Ne jostain kumman syystä silti älyää että polkaisu turvankärjen   viereen saa enempi vahinkoa kuin turvakärjen päälle... :D

Minuuttinovelli: Rakkautta ja Taistelua

Sinä ja minä kävelimme kaupungilla yön pimeinä tunteina. Olimme käyneet katsomassa elokuvan, nyt olimme kävelemässä kotiin. Kaikki oli täydellistä, kunnes minun ympärilleni kietoutui näkymätön verho, Kylmyys.

  Kaikki tapahtui kuin salama kirkkaana taivaalta. Vielä äsken pystyin kunnolla kävelemään, mutta Kylmyys halvaannutti minut täysin. Sinä olit hädissäsi et tiennyt mikä minuun meni. Otit minut syliisi kantaaksesi minua ja laitoit minut vielä lämpimän takkisi sisälle. Yritit pitää minua lämpimänä ja rauhoitella että kaikki on hyvin.

 Minun oli niin kylmä että se ihan sattui, kasvoni varmaan sinersivätkin jo.  Pysähdyit ja katsoit minun sinisiä silmiäni ja suutelit. Suutelit kuin Prinssi Prinsessaansa. Suutelit pyytääksesi etten jättäisi sinua.

 Kylmyys oli minun kohdalla voimakastahtoinen, se olisi halunnut viedä minut lopullisesti mukanaan. Mutta minä rupesin taistelemaan kylmyyttä
vastaan sinun takiasi. Suljin silmäni ja hoin mielessäni " Minä tahdon elää" -lausetta ja ajattelin suudelmaasi. Ajattelin lämpöäsi ja tietenkin sinua. 

Pian minun läpi meni nopea lämpöaalto, avasin silmäni ja suutelin sinua. Vastasit siihen.
Se oli kiitos-suudelma paelastajalleni. Ilman sinua en olisi tässä.